Vappupuheen pitäminen oman kotikylän vappujuhlassa oli hieno kokemus ja puhetta kiiteltiin paljon jälkeenpäin. Tosin eräs paikallinen demarivaikuttaja oli kommentoinut että ”tunnelma oli kuin Moskovan torilla.”
Suomen omien mafiapomojen Arto Merisalon ja Tapani Yli-Saunamäen aikaan saaman vaalirahakohun yhteydessä on jälleen kerran esitetty, että asiaan liittyvät epäselvyydet ja jopa lainvastaiset toimintamallit ovat vain ”maan tapa” hoidella asioita. Termillä maan tapa on perusteltu niin säätiölain rikkomista kuin liikemiesten ja poliitikkojen epäilyttävän läheisiä suhteitakin. Pääministeri Vanhanenkin toteaa vain, että näin on toimittu vuosikymmeniä, ja koska näin on ollut aina, asiassa ei ole mitään väärää tai tuomittavaa. Suomessa maan tapa on tarkoittanut lakien rikkomista. Se on tarkoittanut salaisia sopimuksia liikemiesten ja poliitikkojen välillä. Se on tarkoittanut poliittisen vallan hankkimista sekä vaalien manipulointia taloudellisen tuen avulla. Se täyttää lähes kaikki Euroopan unionin järjestäytyneen rikollisuuden kriteerit. Nämä roistot ovat käytännössä ostaneet itselleen hallituksen, joka on ollut hyvinkin myötämielinen heidän omille kähminnöilleen.
Vaalit lähestyvät. Vasemmistoliiton tavoitteena on 10 prosentin kannatus ja 20 eduskuntapaikkaa. Tavoitteenamme tulee olla myös oppositiosta todelliseen vallankahvaan siirtyminen. Meidän on oltava hallituksessa jos todella haluamme ajaa työväen ja vähävaraisten asiaa. Mutta keiden kanssa me hallitukseen sitten menisimme? Politiikka vaatii kompromisseja ja joustamista, populistinen ikuisessa opositiossa räksyttäminen ei ole todellista vallankäyttöä, eikä se pitkällä tähtäimellä hyödytä ketään. Yksi asia on kuitenkin varmaa, ja tässä otan riskin, palakoon sitten muutama silta selkäni takana: Kokoomuspuolue on ajettava oppositioon! Tämä on erittäin tärkeää! Emme saa olla liian konsensushakuisia: Meidän on ääneen voitava tunnustaa että me olemme työväenpuolue ja että me ajamme työväen asiaa. Meidän on ääneen voitava tunnustaa myös, että meillä on poliittisia vihollisia, jotka pyrkivät vastakkaisiin tavoitteisiin kuin me.
Tämä vuosi on EU:ssa omistettu köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisylle. Suomessakin nämä asiat on otettava vihdoin tosissaan. Syrjäytyminen on oravanpyörä, josta ainoa ulospääsy näyttää olevan räjähtävä, väkivaltainen purkaus.
Kouluampumiset, kauppakeskusampumiset, perheväkivalta, itsemurhat ja paha olo. Siinä otsikot joita luemme viikoittain. Väkivalta on olohuoneissamme tosi tv-ohjelmien seurana. Kuka ampui, ketä, milloin, mistä kulmasta ja miksi? Syyllisiä etsitään kiivaasti perheestä, synnyinmaasta ja sukupuolesta.
Tosiassa syyllinen on kuitenkin paljon raaempi ja poliittisempi. Se on köyhyys, työttömyys, hoitamattomat mielenterveysongelmat ja huono-osaisuus. Nyt kun yhteiskunta ja talous ovat yhtä, eikä muita arvoja kuin kassakoneen kilinä enää tunneta, niin saamme nähdä miten laman lapset oireilevat.
He ovat niitä lapsia, joiden vanhemmat 90-luvun alussa pantiin kilometritehtaalle ja joilta kiellettiin mielenterveyspalvelut, ajettiin alas kulttuuri ja purettiin kaikki kaunis, mikä kehittää henkistä pääomaa. Nyt samat ihmiset, jotka aikoinaan leikkauspäätöksiä tekivät, kehtaavat hurskastella ja kysellä miksei vanhemmilla ole aikaa lapsilleen.
Päättäjät puhuvat vaali- ja juhlapuheissaan köyhyyden poistamisesta ja hyvinvoinnin lisäämisestä , mutta samalla tekevät päätöksiä, joissa opettajia lomautetaan, valtionosuudet myydään, mielenterveystoimistot suljetaan ja veronkevennykset annetaan rikkaille.
Kerta toisensa jälkeen porvarit paskantavat sanoja meidän korviimme. Meidän on vaadittava heitä kertomaan totuus miksi joukkosurmia tehdään, miksi kotona hakataan lapsia ja puolisoita, miksi koulut ovat kriisissä ja miksei vanhuksista pidetä hyvää huolta. Heidän pitää kertoa totuus sosiaalipolitiikan tilasta ja lopettaa meidän korviimme sontiminen. Jokainen markkinaliberalisti tässä maassa tiedostaa nämä ongelmat ja tietää ettei heidän poliittisessa kikkapussissaan ole ensimmäistäkään keinoa pahoinvoinnin poistamiseksi. Niin kauan kuin bruttokansantuote ja nokian osakekurssi ovat ainoat yhteiskunnallisen menestyksen mittarit, pahoinvointi tulee jatkumaan.
Senpä takia vasemmiston tehtävä on rakentaa uusi, 2010-luvun hyvinvointivaltio, joka pohjautuu turvallisuuteen, tasa-arvoon, rauhaan ja ympäristön kunnioittamiseen. Työväen ja pienituloisten asian on oltava meidän asiamme! Pätkätyöläisten ja pienituloisten asian on oltava meidän asiamme! Yksinäisten, syrjäytyneiden ja altavastaajien asian on oltava meidän asiamme!
Meidän pitää löytää jälleen ne helmet, joita olivat muun muassa sukupuolten välinen tasa-arvo, koulutuksen arvostaminen sen kaikilla tasoilla ja pienten tuloerojen tuottama yhteiskunnallinen turvallisuus.
Parikynmentä vuotta sitten joka ostoskeskuksessa tai terveyskeskuksessa ei tarvittu vartijoiden armeijaa, eikä kukaan puhunut että peruskoulujen porteille pitäisi asentaa metallinpaljastimia. Hälytyslaitteet omakotitaloissa olivat enemmän kuin harvinaisia. Lapset leikkivät pihoilla rauhassa, eikä kenenkään tarvinnut pelätä jokaista hämyistä vastaantulijaa.
Tuona aikana kasvaneet lapset kasvattavat nyt omia lapsiaan ja en suostu hyväksymään, että heidän arvoissaan materia ja pelko olisivat korvanneet ajatuksen sivistyneestä ja turvallisesta Suomesta josta olla ylpeä ja jossa kasvattaa lapsensa ja lapsenlapsensa vailla pelkoa.
Vaan miltä mahtaa tuntua kasvattaa lapsia maailmaan, jossa tulevaisuuteen ei uskalla katsoa luottavaisin mielin? Globalisaato, finanssikriisi ja ilmastonmuutos ajavat meidänkin jälkeläisiämme ahtaalle ja kun me kamppailemme uusista taulutelevisioista ja luksustavaroista, saattavat lapsenlapsemme kamppailla ruuasta ja vedestä. Tulevien sukupolvien kannalta on elintärkeää, että hylkäämme ahneuden, itsekeskeisyyden ja pelon ja korvaamme ne oikeudenmukaisuudella, yhteisöllisyydellä ja kestävällä kehityksellä.
”Perinteet kunniaan” on enemmänkin vasemmistolainen kuin oikeistolainen lausahdus. Tämä poliittisen pelin lempi-iskulause on nyt vaadittava takaisin oikeaan käyttöönsä sen sijaan, että oikeisto ajaa sillä amerikkalaista ”välittämisen mallia”, joka tosiasiassa tarkoittaa almuyhteiskuntaa ja toteutuessaan pahentaa ongelmia.
Nyt kun on näin hyvä tilaisuus ja pääsin puhumaan AKT:n puheenjohtajan Timo Rädyn jälkeen, täytyy kiittää heidän taisteluaan Maaliskuussa Suomalaisten työntekijöiden työehtojen parantamisen puolesta. Täytyy kiittää myös PAMilaisia ja elintarviketyöntekijöitä, jotka nousivat taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Heidän kamppailunsa hyödyntää jatkossa jokaista Suomen työläistä. Toivon että jatkossakin ammattiliitot uskaltavat taistella sortoa ja riistoa vastaan, vaikka vastapuoli käyttää jatkuvasti järeämpiä keinoja lakkojen murtamiseen.
Ahtaajien lakon aikanahan työnantajien johto marssi yhtenä miehenä kertomaan, että tämmöinen peli ei vetele: ihmiset menevät lakkoon milloin tykkäävät, ajattelematta yhtään Suomen (tarkoittaen tässä yritysjohdon) etua. Jälkikäteen kävikin sitten ilmi, että työnantajapuoli oli tahallisesti paisutellut viestinnässään lakon tuottamia kustannuksia moninkertaiseksi siitä mitä ne todellisuudessa olivat. Ja mikä vastenmielisintä: Saimme kuulla miten koko oikeistomafia vaati lakko-oikeuden rajoittamista! Pääministeri vihjaili jopa että joiltain avainaloilta lakko-oikeus poistettaisiin kokonaan!
Tästä tulee mieleen kolmannen maailman meininki, jossa ay-toimijoita ja järjestäytynyttä työvoimaa vainotaan aktiivisesti. Toisaalta nimenomaan kehitysmaiden halpa ja huonoissa oloissa työskentelevä työvoima mahdollistavat kulutusjuhlan täällä rikkaassa lännessä…
Mutta mikäli työntekijällä ei ole oikeutta kieltäytyä työstä, sitä kutsutaan orjuudeksi. EK:n kiukuttelu osoitti vain, että elinkeinoelämän sedillä ja tädeillä on pahoja aukkoja yleissivistyksessä. Kannattaisi käväistä iltalukiossa parilla yhteiskuntaopin tunnilla selvittämässä sellaisten käsitteiden merkitys kuin ”demokratia”, ”kansalaisyhteiskunta” ja ”järjestäytymisoikeus”. Lakko-oikeus kuuluu sananvapauden piiriin ja sen rajoittaminen on sananvapauden rajoittamista
Ahtaajien lakon päävaatimushan oli eroraha. Yksikään suomalaisen yritysmaailman ykkösnimistä ei kuitenkaan kommentoinut sitä, miksi ahtaajan vaatimus vuoden erorahasta on kohtuuton mutta johtajien eromiljoonat ihan OK.
Näiden lakkojen aikana mediassa lakkoilijat syyllistettiin ahneiksi oman edun tavoitelijoiksi, jotka tahallaan pyrkivät rikkomaan yhteiskuntarauhaa. Harva ymmärsi asian todellisen laidan: Nämä lakkoilijat taistelivat jo saavutettujen etujen puolesta, työehtojen huononnuksia vastaan. Kukaan ei myöskään huomannut paheksua voittoa tuottavia yrityksiä, jotka irtisanovat kymmenittäin ja sadoittain työvoimaa, samalla kun johto kiskoo huikeita osinkoja.
Hyvät ystävät ja toverit! Minä olen Juuso Aromaa ja toivotan teille kaikille oikein hyvää vappua ja toivotan teille onnea ja menestystä tulevaisuuden kamppailuun oikeudenmukaisemman ja paremman maailman puolesta!
Juuso Aromaa 