On kansalaisten rankkaa aliarviointia väittää, etteä rankoille leikkauslistoille ei ole vaihtoehtoa. Mielipidekirjoitus julkaistiin Aamupostissa 24.1.2011
Lähinnä hyvätuloisille suunnatut veronalennukset ovat johtaneet siihen, ettei julkisella taloudella ole riittävästi rahaa. Tätä monen miljardin euron vajetta ehdotetaan kurottavaksi julkisten palveluiden, eläkkeiden ja sosiaaliturvan leikkauksilla ja arvonlisäveron korotuksella. Valtionvarainministeriö ja Kokoomus ovat olleet tehokkaita paniikin lietsonnassa. Arvolisänveron korotus ja julkisten palveluiden rankka leikkaaminen on olevinaan ainoa vaihtoehto tilanteen korjaamiseksi. Tällaiset korjausliikkeet rankaisevat kuitenkin armottomimmin pieni- ja keskituloisia, kun tuotteiden ja palvelujen hinnat nousevat.
Kuitenkin tämä ja edellinen hallitus ovat alentaneet veroja yli kuusi miljardia euroa. Tämä on saman summa, mitä valtionvarainministeriö on laskenut tarvittavien leikkausten ja veronkorotusten määräksi. Vaje ja velkaantuminen ovat siis olleet poliittinen valinta, eivät seurausta talouden aiheuttamista pakoista.
Olemme Euroopan vähiten velkaantuneita maita huolimatta siitä, että viime vuosien veronalennukset on rahoitettu velalla. Veroja on alennettu etenkin kaikkein suurituloisimmilta. Suomen kokonaisveroaste on kaukana Ruotsista tai Tanskasta, mutta lähempänä monia eteläeurooppalaisia maita. Jotta suunta saadaan muutettua, pitää kevään poliittinen keskustelu pystyä suuntaamaan isoihin tärkeisiin asioihin: mitä veroja kerätään, keneltä ne kerätään, mitä verorahoilla tehdään, kuinka harmaa talous, sekä työttömyys saadaan kitkettyä ja miten köyhyys poistetaan.
Puuttuvia euroja voi koota palauttamalla työnantajien kelamaksu, josta kertyisi jo miljardi euroa. Peruuttamalla hyvätuloisille suunnatut verohelpotukset ja palauttamalla varallisuusvero saataisiin kasaan 3,5 miljardia euroa. Pääomatulojen saattaminen kunnallisverotuksen piiriin toisi kunnille reilut 2 miljardia euroa. Tällä hetkellähän ansionsa pääomatuloina nostava henkilö maksaa käyttämistään kunnallisista palveluista vain käyttömaksut, joka on tietenkin melko epäreilua muita kuntalaisia kohtaan.
Harmaan talouden myötä menetetyt verotulot arvioidaan yli 5 miljardiin vuodessa. Ainakin puolet (siis 2,5 miljardia) saataisiin talteen poistamalla verovapaa osingonjako, lisäämällä työpaikkojen vero- ja työehtovalvontaa sekä vahvistamalla heikoimmassa asemassa olevien työntekijäryhmien (siirtolaiset, nuoret, vaikeasti työllistyvät) asemaa.
Koko unionin laajuista finanssiveroa odotellessa voidaan meillä toteuttaa varovainen pääomasiirtojen verotus. Miksi rahan kauppaa ei verotettaisi, jos kaikkea muutakin kauppaa verotetaan? Esimerkiksi Lontoon pörssin puolen prosentin leimavero tuottaa briteille 7 miljardia vuodessa.
Niin ikään useita miljardeja euroja saadaan kasaan käymällä läpi kaikki 200 verotukea, joiden kokonaisarvo on peräti 18 miljardia vuodessa. Edellä luetellut uudistukset eivät vielä tarkoittaisi radikaaleja muutoksia. Riittää, että muutama virhearvio oikaistaan, pääomatulot saatetaan samalle viivalle palkkatulojen kanssa ja talousrikollisuus otetaan vihdoin tosissaan. Veronalennusten on väitetty rahoittavan itse itsensä, mutta tämä on perustunut sokeaan markkinauskoon, ei tosiasioihin. Sen sijaan tulonsiirrot pienituloisille toimivat huomattavasti tehokkaammin kuin sellaisten hyvätuloisten tukeminen, joilla on varaa piilottaa lisäeurot säästötilille.
Kriisiaikoina julkisen sektorin roolia pitää vahventaa, ei heikentää. Suomen jo valmiiksi heikko sosiaaliturva ja aliresursoidut terveys- ja vanhuspalvelut pitää hoitaa nykyistä paremmin.
Politiikassa ei ole koskaan vain yhtä vaihtoehtoa. Valtiovarainministeriön ja kokoomuksen esittämät leikkauslistat eivät ole välttämättömyys. Toisenlainen politiikka on mahdollista.
Juuso Aromaa 