Tämä kirjoitus julkaistiin Aamupostissa 8.11.2010, samana päivänä kun postin lakko peruuntui. ”Omistin” kirjoituksen työyhteisölleni, jossa nopea muutostahti ja puheet kilpailutuksen avaamisesta luovat epävarmuutta ja heikentävät työilmapiiriä jatkuvasti.
Postipalveluiden ympärillä on viimeaikoina kuohunut. Porvarihallituksen valmistelema uusi postilaki vapauttaisi kilpailun ulkomaalisille firmoille, samalla kun valtion omistamalle Itellalle jäisi hoidettavaksi huonosti kannattavat, harvaan asutut alueet. Viestintäministeri Suvi Linden myönsi taannoin suoraan, että kyse on kermankuorinnasta
Tämän seurauksena postilaisille tarjotaan rutkasti työsuhteiden huonontamista, kuten sanomalehtijakelun ja päiväjakelun yhdistäminen yötyöksi, alihankinnan ja vuokratyön lisäämistä ja yleistä epävarmuutta työpaikkojen tulevaisuudesta. Luonnollisesti tällaista ei purematta nielty, joten Posti- ja logistiikka-alan unioni ryhtyi työtaistelutoimiin. Tätä kirjoittaessa hallitus on tullut asiassa vastaan, ja luvannut muuttaa lakiesitystään, joten neuvottelut pääsevät jälleen jatkumaan.
Kiistanalainen postilaki on tietenkin vain yksi esimerkki porvarihallituksen innosta pyrkiä tuhoamaan julkisia palveluita päättömällä kilpailutuksella. Rautatiet ovat myös syynin alla, ja Valtion Rautateiden työlle etsitään mieluusti jakajia. Helsingin seudulla VR:n ostosopimus päättyy vuonna 2017. Jos porvarihallitus istuu vielä silloin, aloitetaan kermankuorinta lähiliikenteestä ja kilpailutus on todellisuutta. Jo seuraavalla vaalikaudella voidaan odottaa lakimuutoksia, joiden tarkoitus on ajaa VR ”myyntikuntoon.”
Tästä seuraisi hyvin samankaltaisia palvelun laadun ja työsuhteiden heikkenemistä, mitä vastaan postilaiset parhaillaan kamppailevat. Itella ja VR ovat kumpikin valtion omistamia yrityksiä, jotka toteuttavat lakisääteistä ja tärkeää yhteiskunnallista tehtävää. Rautatieläisten tuleekin nyt tarkasti seurata PAU:n työtaistelua. Pahimmassa tapauksessa huomaamme olevamme pian samassa tilanteessa. Konduktöörit ja veturinkuljettavat ovat väkeä jolle prekarisaatio ei ole tuttu termi, mutta pahimmillaan saamme pian oppia sanan merkityksen kantapään kautta.
Taannoisessa Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa nostin junaliikenteen asiaa aktiivisesti esille. Vaikka kilpailutusta vastustavaa lauselmaa ei vaaliohjelmaamme suoraan tullutkaan, löytyy sellainen kuitenkin Jyväskylän puoluekokouksessa hyväksytystä periaateohjelmastamme. Aion myös omassa vaalikampanjassani puolustaa valtio-omisteista, kilpailuttamatonta, korkealaatuista ja kehittyvää junaliikennettä.
Raideliikenne tuskin on teema joka kevään vaalit ratkaisee, mutta asia on silti erittäin tärkeä. Kyse ei ole pelkästään ympäristöystävällisyydestä ja vihreydestä, vaan juna on demokraattinen ja tasa-arvoinen liikkumisen muoto kaikille. Jo nykyisellään junaliikenne on elinehto pääkaupunkiseudun infrastruktuurille. Tätä meidän kaikkien yhteistä omaisuutta ei saa uhrata lyhytnäköisen voitontavoittelun ideologialle.
Juuso Aromaa 