Politiikan tukija, emeritusprofessori Risto Sänkiaho yhdistää Kokoomuksen nousun Suomen suurimmaksi puolueeksi syyksi tosi-tv:n luoman kulttuuri-ilmaston, kuten saimme viime vuoden lopulla netti-iltiksestä lukea. (http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011110314680659_uu.shtml?fb_ref=flb&fb_source=profile_oneline)
-Televisiossa meillä on vuosia etsitty voittajia ja pudotettu heikointa lenkkiä. Keskeisintä näissä tv-formaateissa on yksilökeskeisyys. Ideologinen sisältö on se, että jokaisella on mahdollisuus nousta suureksi tähdeksi ja luuserit tippuvat rattailta. Yhteisöllisyys ei ole ollut televisiossa muotia, solidaarisuudesta puhumattakaan, sanoo Sänkiaho.
Väitteen villeydestä huolimatta olen Sänkiahon kanssa samaa mieltä. Yksilökeskeinen kilpailun kulttuuri ja henkisesti väkivaltainen tv-viihde muokkaa ihmisten mielipiteitä ja osaltaan hankaloittaa tasa-arvoon ja hyvinvointiin perustuvan yhteiskunnan ylläpitämistä. Puheet solidaarisuudesta, yhteisöllisyydestä ja vaurauden jakamisesta tuntuvat vierailta ihmiselle, joka käyttää merkittävän osan ajastaan kilpailujen seuraamiseen, joissa pärjää selkäänpuukottamisella, kilpakumppaneidensa pettämisellä sekä itsensä ja kanssakilpailijoidensa nöyryyttämisellä.
Henkisen väkivaltaviihteen kyyninen ja ”keinolla-millä-hyvänsä” -pärjääjiä ihannoiva maailmankuva osaltaan eristää meidät yhteisöistämme ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Sen tarjoama sisällöllisesti köykäinen, mutta sanomaltaan hyvin kyseenalainen ideologia passivoi katsojansa ja ohjaa tämän harhaan niistä asioista mitkä ovat yhteisöllisen elämän kannalta olennaisia ja tärkeitä.
Olen kuitenkin Sänkiahon kanssa eri mieltä siitä, etteikö tosi-tv:n ylivaltaa voisi murtaa. On vain luotava viihdettä ja kulttuuria joka edistää solidaarista ja yhteisöllistä maailmankuvaa selkäänpuukotuksen maailmankuvan sijaan. Tämä on myös tehtävä niin ammattitaitoisesti ja laadukkaasti, että ihmiset viihtyvät sen parissa ja ottavat sen omakseen.
Tämä ei ole mahdotonta. Vuonna 2010 Palefacen Helsinki Shangri-La albumi myi kultaa ja oli koko vuoden 13. myydyin levy. Väitän, että tuo albumi edisti esimerkiksi vasemmistolaista agendaa äänestäjien keskuudessa enemmän, kuin kaikki Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kannanotot yhteensä.
Jos musiikin puolella kyetään haastamaan piilo-oikeistolainen sisältö, onnistuu se myös liikkuvan kuvan ja television puolella. Loppuen lopuksihan tosi-tv on pelkkä formaatti, jonka puitteissa on mahdollista luoda hyvinkin erilaisia ja eri näkökulmista tehtyjä ohjelmia. Mitlä kuulostaisi kilpailu, jossa simuloidaan elämää esimerkiksi Gazan kaistaleella tai Suomen vastaanottokeskuksessa? Tuotantotiimin palkkaamat näyttelijät toimivat vastapuolena, mutta ketään ei pudoteta ja joukkue voittaa yhteisen pääpalkinnon ainoastaan ja toimimalla tehokkaasti yhteisönä.
Ajatus sosiaalisesti kestävästä tosi-tv:stä ei ole edes niin ihmeellinen miltä se saattaa kuulostaa. Itseasiassa sitä on tehty jo. BBC:n Blood, Sweat and T-shirts ja sen jatko Blood, Sweat and Takeaways lähetti joukon hyvin toimeentulevia brittinuoria tutustumaan mistä heidän suosimansa muotivaatteet ja pikaruoka on peräisin. Sarja avaa kohdealueiden yhteiskunnallisia ongelmia ja näyttää katsojille globaalikapitalismin likaisen ja sortavan puolen. Samalla ohjelmalla on myös viihdearvoa, kun yltäkylläisyyteen tottuneet nuoret joutuvat selviämään hikipajojen ja slummien karuissa oloissa.
Yhteiskunnallisesti kestävän kulttuuritarjonnan ei tarvitse olla tylsää pönötystä tai raskassoutuista ja monimutkaista . Se voi olla myös viihteellistä, kiinnostavaa ja hauskaa. Mikä tärkeintä, se voi opettaa katsojiaan ymmärtämään paremmin maailmaa, muita ihmisiä ja itseään.